Olen ollut liiketoiminnan parissa jo vuodesta 2003, kun yliopisto-opintojen ohessa aloitin sivutoimisena yrittäjänä myyntityön parissa. Haluan avata tässä artikkelissa fraasia “Menestys tulee ennen työtä vain sanakirjassa”.

Muutin Ouluun 16-vuotiaana päästyäni ensimmäisenä oulaistelaisena Kastellin urheilulukioon futislinjalle. Takana oli lukuisia tunteja omaa harjoittelua, mutta samalla kova intohimo jalkapalloa kohtaan. Pelasin juniorivuosina lähes joka vuosi oman ikäisten lisäksi vuotta tai jopa kahta vuotta vanhempien kanssa, koska nautin futiksesta niin paljon. Erityisesti huomasin urheilulukiossa, miksi osa meistä kokelaista meni huipulle ja osa ei. Todettakoon, että itse en mennyt futiksen huipulle. Vain harvat lopulta pääsivät Veikkausliigaan tai ulkomaille, vaikka todella lahjakkaita pelaajia oli laidasta laitaan. Itse puolestaan tein futisuraa vähän alemmilla sarjatasoilla mm. pelaaja-valmentajan roolissa oppien paljon ihmisten johtamisesta, mikä kantaa edelleen liike-elämässä ja joukkueenjohtajan roolissa.

Palaan kuitenkin siihen, miksi osa meni huipulle ja osa ei. Tietysti motiiviperusta ja motivaatio taustalla on iso tekijä. Kenellä sitä halua löytyy riittävästi? Nimiä mainitsematta n. 16-19 vuotiaana osa oli nk. lahjakkaampia kuin esimerkiksi Jani Sarajärvi, jonka kanssa ystävystyin lukioaikana ja jonka kanssa treenasin paljon yhdessä. Näin Janin treenaamista siis vierestä ja hänen kohdallaan moni muukin toteaa, että kova työ tuotti tulosta. Välillä oli isojakin mutkia matkassa huipulle pääsyyn kuten edustusjoukkueesta pudottaminen junioreihin ja ristisiteiden paukahtaminen reilu nelisen kuukautta ennen sarjakauden alkua. Ristisiteiden osalta toipuminen on yleensä puolesta vuodesta eteenpäin, mutta Jani kuntoutti itsensä neljässä kuukaudessa sarjan alkuun ja pelasi käytännössä täydet minuutit OLS:n edustusjoukkueessa tuolla kaudella.

Janin tahtotila ja taidot nähtiin myös kovemmissa karkeloissa hän hän breikkasi ensin Veikkausliigassa ja sitten pääsi vielä Ruotsiin ammattilaiseksi. Mutta ei tämä tähän jää. Futisuran loppupuolella hän toimi pelaaja-valmentajana 2-divisioonatasolla ja alkoi tehdä töitä valmentajauransa eteen. Hän opiskeli futisuran aikana maisterin tutkinnon Jyväskylän yliopistossa liikunnalta ja lähti opiskelemaan Portugaliin, Lissaboin yliopistoon futista ja tällä hetkellä tekee jo väitöskirjaa. Viimeisimpänä seuraa hän on ollut valmentajana suuressa ja mahtavassa HJK:ssa. Jani on tutustunut lukuisiin Eurooppalaisiin seuroihin. Jani tekee hartiavoimin töitä intohimonsa eteen käyttäen aivan valtavasti aikaa oppiakseen futiksesta lisää.

Menestys tulee todellakin ennen työtä vain sanakirjassa!

(Kansikuvassa haastattelussani valokuvaaja Tuuli Nikki positiivisen keltaisessa paidassa, kuvaajana Heikki Saari / Livekuvaukset)

Nykyään käyn höntsäilemässä futiksen merkeissä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *