Lukion liikunnanopettajani sanoi: ”Se, joka haluaa, keksii keinot. Se, joka ei halua, keksii selitykset.”

 

Futisurani jälkeen olen nyt pariin kertaan pudottanut painoa yli 10 kiloa yhtä soittoa, kun paino on päässyt hiipimään ylöspäin. Edellisellä kerralla yli 10 vuotta sitten puolessa vuodessa karisi 13 kiloa. Nyt onnistuin pudottamaan 1.7.2018 alkaen kolmessa kuukaudessa 22,6 kiloa ja sitten vielä viitisen kiloa loppusyksystä. Paras lukema 27,7 kg tuli mittariin marras-joulukuun vaihteessa, eikä paino ole lähtenyt tulemaan takaisin, vaikka parin kilon heittoa nestepöhön tiimoilta voi esiintyäkin eli olen saanut säilytettyä saavuttamani. Itse asiassa 1.7. kohdalla laskeskelin, että marraskuun lopussa olisi teoreettisesti kovalla työllä mahdollista olla ”vanhassa hyväss kunnossa”.

 

Tiedän, että moni haluaa kuulla, miten tämä onnistui, sillä itsekin olen yrittänyt lukuisia kertoja aiemmin hiukan onnistuen, mutta repsahtaen tai onnistumatta nopeasti repsahtaen. Te ystävät, tuttavat, läheiset olette olleet todella vahvasti hengessä mukana peukutuksillanne, kun FB-seinälleni aiheesta postailin videon lähtötilanteessa jo talvella.

 

Totean tärkeän asian tähän väliin. En ole yhtään sen parempi ihminen kuin sinä, en ole edes parempi ihminen itseeni verrattuna n. 27 kiloa tukevampana. Lukemat puntarissa tai ulkonäkö peilissä ei ole ihmisarvon mitta millään tavalla.

 

Onneksi en kirjoittanut tätä blogia aiemmin, sillä vasta nyt pidemmän ajan päästä olen ymmärtänyt, mikä on oikeasti oleellista onnistumiseen!

 

Salaisuus on minäkuvan muutos ja itsensä ”aivopesu” sekä oikean ja oman miksi-syyn löytäminen.

 

Kaikki kysyvät, miten onnistuit ja aiemmin vastasin, että otin käyttöön ensimmäiseksi 3 kuukaudeksi pätkäpaastoa (8 tunnin syönti-ikkuna päivässä, 16/8 paasto, Googlaa lisää). Heitin herkut pois 99%:sesti, vähensin hiilareita ruokavaliosta ja etenkin tuolla 16/8:lla sain napostelut pois. Lisäksi olen kokeillut onnistuneesta oikeita paastoja 1-4,5 vrk vesi-kahvi-tee -linjalla erään hyvän kaverini höystämänä ja tukemana. Joo, kysyy itsekuria, eikäi toimi kaikille, niin kuin ei mikään muukaan. Jokainen on yksilö! Liikuntaa lisäsin aluksi enemmän, mutta se on ollut vain pieni osa nopeuttamaan prosessia. Päätin alkaa taas kirjata syönnit, liikkumiset ja punnitukset Exceliin. Sanotko, että onpa vaivalloista? No, niin on, jos sinulla ei ole miksi-syytä. Puntarillehan en edes uskaltanut pahimpina hetkinä kuukausiin. Siinä sulle muka-se-juttu, miten (muka) onnistuin. (Toivottavasti jatkat lukemista.)

 

Menestymisen tai onnistumisen kaavahan on 1) tee oikeita asioita, 2) seuraa tuloksia ja 3) innostut tuloksista. Mutta kaikki lähtee miksi-syystä, että jaksaa ja haluaa tehdä oikeita asioita ja on valmis luopumaan ainakin osittain niistä asioista, mitkä eivät vie kohti tavoitetta.

 

Muistan Brian Tracy valmentajaksi sertifiointi -valmennuksella kouluttajan kertovan tarinan lentokoneen lentokorkeudesta. Jos autopilotti asetetaan 10.000 metriin ja lentokone hetkellisesti laitettaisiin 5.000 metrin korkeuteen, mitä tapahtuisi? Lentokone palaisi lentokorkeuteen 10.000 metriä.

 

Tuolla aasinsillalla haluan saada sinut miettimään minäkuvan (self image) merkitystä. Aloitin prokkiksen tavallaan tammikuun lopulla ja uhosin joulukuntoon 2018 (ks. video). Kevään aikana lisäsin liikuntaa, mutta tulokset olivat laihoja, minä en. Keväällä eräs lääkäri tylytti minut, kun valittelin painoni nousseen n. 4-6 kiloa vuosittain sydänkohtaukseni jälkeen. Oli oikeasti jo epätoivoinen olo, mistä tässä on kyse? Kiukustuin lääkärin tylyydestä ja päätin näyttää hänelle kaikessa hiljaisuudessa. Hän ei tokikaan ole ainoa motivaattori, mutta antoi lisäsysäystä, kun haastoi ja oli jopa ilkeä (tai niin sen koin). Alkuvuonna tapaan muuten lääkärin uudelleen ja mielenkiinnolla odotan, miten leuka loksahtaa auki.

 

Floridan lomareissun jälkeen 1.7. olin vihdoin valmis. Koin, että nyt on oikea aika. Ei selityksiä, ei lykkäämistä! Nyt olen valmis sitoutumaan ensin 3 kuukaudeksi, mutta jatkan 4-5 kuukautta, kunnes olen iskussa. Laskin siis matemaattisesti, että noin marraskuun lopulla olen iskussa. En oikeastaan uskonut itsekään onnistumiseen täysin, mutta ajattelin, että kaikki on vaan voittoa, mitä painoa tippuu. Pakko tehdä jotain! Päätin muuttaa siis tapojani etenkin syönnin osalta merkittävästi ja pysyvästi, vaikka konstit olivat radikaaleja alkuun. Ymmärrän todellakin sen, että en voi palata aiempaan.

 

Minäkuvaan takaisin! Laitoin taustakuvaksi puhelimeeni kuvan 10 vuoden takaa, jolloin vedin epävirallisessa cooperissa n. 3300-3400 metriä (parhaassa kunnossa sitten armeijan jälkeen). Aloin aivopestä itseäni tietoisesti näkemään itseni jälleen sopusuhtaisessa tai jopa hoikassa kunnossa, fiilistelin myös muita vanhoja kuvia. Aloin ottaa selfieitä tiiviisti, jotta näen muutoksen, kun tuloksia alkaa tulla. Minulla on onneksi lukuisia kavereita, jotka sietävät sellaista, että postaillaan itsestä kuvia ja promotan onnistumisista. Parissa WhatsApp -ryhmässä olen saanut höyrytä täysin siemauksin ja saanut kannustusta. Lisäksi puhelimessa olen saanut höyrytä useille hyville ystäville onnistumisista. Olen saanut vapaasti uhota heille, mitä tulen tekemään ja he ovat ottaneet äijämäisen vouhkaamiseni hyvällä. Minulla on muuten tapana höyrytä ja psyykata itseä noin.

 

Olen suuresti kiitollinen kaikille minua tukeneille! Tiedän myös ihmisiä, jotka eivät kerta kaikkiaan kestä kuulla toisten onnistumisista niin perspektiivi on sikäli syntynyt asiaan.

 

Minäkuvan lisäksi kannattaa miettiä todella syvällisesti, miksi haluaa muutosta, koska se saa lykkäämään tarpeen tyydytyksiä. Palataan aina miksi-syyn äärelle, kun on haastavampaa tai tilanne seisahtuu. Itselläni syitä on paljon, miettiköön kukin omansa.

 

Lykätystä tarpeentyydytyksestä voin kertoa, että olen ostanut lukuisia pitsoja, hampurilaisia, jäätelöitä ja karkkeja perheelleni niin, etten ole itse maistanutkaan niitä. Itse asiassa uuden ruokavalion johdosta höttöhiilariherkkuja ei tee juuri yhtään mielikään ja jos tekee ja sallin niitä itselleni, pienikin määrä riittää täyttämään tarpeen.

 

Olen edelleen ymmyrkäisenä siitä, miten hienosti ihmiset ovat kannustaneet matkan varrella. Muistan lähes sanatarkasti ihmisten kehuja ja katseissa huokuvaa iloa ja energiaa, kun ihmiset ovat olleet onnellisia puolestani. Se on lämmittänyt sydäntä. Sitä on tehnyt niin moni, etten olisi ikinä uskonut moista!

 

Jos olet tekemässä Uuden vuoden lupauksia ja haluat ryhdistäytyä oman itsesi vuoksi kiteytän muutaman neuvon tähän.

 

  • Tukiverkosto ympärille, kuka ketkä tukevat sinua, keille saat kehua tuloksiasi, kannattaa olla myös tilivelvollinen jollekin tai joillekin säännöllisesti, missä mennään
  • Miksi-syy kuntoon, useita ekologisia syitä muutokselle, että jaksat
  • Minäkuvan muutoksen visualisoiminen, taustakuvaa puhelimeen tai läppärille, miltä näytät, kun olet siinä iskussa kuin haluat
  • Lähde hakemaan kliseisesti sanottuna pitkäaikaista elämäntavan muutosta, kyseessä ei olekaan projekti vaan prosessi, tapojesi tulee muuttua pysyvästi
  • Alussa voit tarvita enemmän mustavalkoista ajattelua valintojen ja kieltäytymisten osalta, myöhemmin harmaansävyt sopivat kuvioon paremmin (höttähiilari tai mikä sinun paheesi onkaan, vie pikkurillin myötä alussa helposti koko käden).
  • Rakasta itseäsi! Siis oikeasti! Älä puhu negatiivisesti itsellesi, äläkä itsestäsi muille!
  • Get back on the horse! Never give up!

Happy New Year 2019!

 

P.S. Älä epäröi chättäillä, jos haluat veljellistä tukea tai näkemystä. PT:t, ravintovalmentajat ym. osaavat antaa ammattimaista apua, minä en kuulu heihin. Olen kuitenkin onnistunut elämäntapamuutoksessa niin pystyn sparraamaan kohtalontoverina kenties.

7 Responses: “Miksi onnistuin pudottamaan painoa yli 27 kiloa?”

    1. Juha Ahola Juha Ahola

      Kiitoksia! Kyllä sitä vähän jästipää pitää olla, että jaksaa muutaman kuukauden vetää tosi sitkeästi pahimman ja haastavimman muutoksen, ison painonpudotuksen, merkeissä.

      Vastaa
  1. VäneViides VäneViides

    Hyvä kun onnistuit! Onnittelut!
    Minäkin onnistuin kerran saman 27 kg ja sitten 34 kg ja sen jälkeen muutamia kertoja 10 – 15 kg. Nyt paino on n. 24 kg alle sen mitä se on ollut enimmillään.
    Sitä en ole vielä koskaan itsessäni ymmärtänyt että miksi paino aina nousee pudottamisen jälkeen – siis miksi motivaatio terveiden ruokailutottumusten noudattamiseen vähenee oleellisesti vaikka liikuntaa olen aina harrastanut eri muodoissa runsaasti. Jos tähän ikuisuusasiaan pystyt vastaamaan niin sitten sinä vasta ootkin oikein tosi kova jätkä!
    Toive Sinulle:
    jos voisit muuttaa blogisi fontin väriä tummemmaksi niin että olisi isompi kontrasti kirjoituksen ja taustan välillä – näen kyllä hyvinkin pienen fontin mutta liian vähäinen kontrasti väsyttää silmiä.
    Kiitokset jo etukäteen!

    Vastaa
    1. Juha Ahola Juha Ahola

      Kiitos kommentista!

      Hienoa, kun jaoit kokemuksesi. Niin sinulla kuin minulla ja lukuisilla ihmisillä on ollut haasteita painonhallinnassa. Otan haasteeksi kirjoittaa tuosta kysymästäsi aiheesta keväämmällä, kun olen onnistunut pitämään painon puolisen vuotta varsin hyvänä (alkaen syys-/lokakuulta, jolloin pääsin kuntoon).

      Tällä hetkellä painottaisin MIKSI-syyn löytämistä riittävän vahvaksi ja minäkuvan muutosta. Lisäksi, kun keinot ovat nk. pysyvä elämäntapa eikä sinnittely ja pelkkä itsekuri niin sitten onnistuminen lienee varmempaa. Valitettavan usein henkisellä tasolla turvavyön käytön tärkeys unohtuu ajan myötä, vaikka kolarin olisi kokenut. Kävelykynynsä kolarissa menetteneelle “herätys” saattaa olla niin kova, että turvavyö pysyy kiinni näin vertauskuvallisesti.

      Toisekseen on tärkeää, että me ihmiset palaamme tuttujen ja tärkeiden asioiden äärelle. Niin myös valmentamisessa jos puhutaan vaikka menestymisestä myyntialalla. Eivät konstit ole hokkuspokkuksia vaan niitä tuttuja, jotka yleensä tiedämme jo.

      Tsemppiä painonhallintaan ja kaikkea hyvää Uuteen vuoteen!

      Vastaa
  2. Kristina Kristina

    Onnittelut! Hurjaa on menosi ollut ja tavoitteesi tavoittelemisen arvoista. Nostan hattua! Sain hyviä vinkkejä itseni piiskaamiseen, kiitos niistä.

    Vastaa
    1. Juha Ahola Juha Ahola

      Kiitos kannustuksesta ja mukava kuulla, että jotain syttöjä sait artikkelista itsellesikin.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *