Lassen lajissa pytyn nostaminen keväällä ilmaan on kauteen lähdettäessä suurena tavoitteena. Se on kuitenkin lähtökohtaisesti (luultavasti) jokaisen pelaajan ja joukkueen itsestään selvä tavoite, niin tarvitseeko siitä koko aikaa ”jauhaa”? Liekkö Lasse sitten tarkoitti, että se kuuluisa matka on tärkeämpi, mitä lopputulos. Se on tärkeintä, että annat intohimosta kaikkesi ja voit katsoa rehellisesti itseäsi jokaisen harjoituksen jälkeen peiliin. Kun tekee kaikkensa, voi olla tyytyväinen. Jos sillä voittaa mestaruuden, se on se kuuluisa kirsikka kakun päällä.

Rehellisyydestä hypätäänkin seuraavaksi aitouteen. Tunne itsesi, niin voit olla helpommin oma, aito itsesi. Tunnetko sinä itsesi? Opiskele itseäsi, kehityt ja kasvat. Kyllä, hankalaa se välillä on, en muuta väittänytkään. Feikkijohtajat/ihmiset jäävät kyllä kiinni ja luultavasti sellaisen roolin kantaminen pitkiä aikoja käy raskaaksikin. Armeija-ajoilta tuli itselläni mieleen seuraavanlainen nuori alikersantti, vai olikohan kokelas. Noh, joka tapauksessa esimies, johtaja. Tämä henkilö oli jostain syystä lähtenyt feikkilinjalla liikenteeseen: miesten (joo, silloin ei vielä naisia juuri armeijan uniformuissa näkynyt), eli alaisten edessä hän puhui todellisella bassoäänellä, oikein möreällä ja kauaskantoisella äänellä. Totuus kuitenkin paljastui myöhemmin. Hänen äänensä oli kuitenkin ennemmin murrosikäisen nuoren oikukas ja kimakka ääni kuin möreästi muriseva karhun ääni. Tämän tultua ilmi, miten luulette alaisten suhtautuneen tähän feikkijohtamiseen?

Lasse puhui paljon siitä, mitä hän oli pienenä poikana oppinut. Hävityn pelin jälkeen tai vastoinkäymisen tullessa voit joko a) jäädä rypemään huonoihin fiiliksiin tai b) ammentaa niistä voimaa. Haluatko jatkaa hyvällä vai huonolla fiiliksellä? Näin joku viisas on joskus sanonut: jokainen harjoitus on lahja. Se harjoitus, minkä sinä teet, on lahja sinulle. Se harjoitus, jonka jätät tekemättä, on lahja vastustajalle. Tähän jatkoksi sopinee Lassen suusta tullut yksi esimerkki siitä, mitä hän ajattelee johtajuudesta: voit vaatia muilta sen, mihin itse olet valmis menemään ja mitä olet itse valmis tekemään. Lasse mainitsi muutaman esimerkin myös siitä, että hyvä johtaja voi tarpeen tullen tehdä jotain, millä herättää uneliaan joukkueen.

Joskus Lasse on päättänyt erätauolla kopissa, että pelin jatkuessa hän tekee jotain, millä joukkueen tunnetila muuttuu. Joskus hän on tehnyt tärkeän maalin, useimmiten jonkun muun, Lasselle tutumman homman eli esimerkiksi ihmiskasan maaliedushässäkän jälkeen ja siihen kuuluvat nenänniistelyhommat vielä kaupantekijäisiksi, vaikka sormi ”palasina”. Pääpointti kuitenkin oli siinä, että hyvä johtaja aistii sen, että jos jostain syystä joukkueen tunnetilassa on negatiivisuutta, se on pyrittävä katkaisemaan jollakin keinolla. Millä keinoilla sinä katkaiset oman tai joukkueesi/työyhteisösi negatiivisen, väsyneen ilmapiirin?

Ps. Lainaus Haile Gebrselassielta hänen joutuessaan jättämään olympialaiset väliin: surullista, mutta se on vain urheilua. Ja vaikka Lassekin tykkää saunottaa poikaa, toimituksen saamien tietojen mukaan Lasse tykkää kotona kuitenkin ennemmin saunottaa tyttöjä(än). Perhe, se tulee työhommien eli lätkän edelle. Piste. Kumman sinä valitset, työn vai perheen?

Kirjoittaja Pasi Leinonen on yrittäjien mentaalipuolen sparraaja. Asiakkaina tällä hetkellä on kasvua hakevia yrittäjiä ja urheilijoita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *