Ahdistaako? Eikö esimerkiksi työ, jota teet enää anna sinulle sitä, mitä se on ennen antanut? Tai se ei enää innosta, kehitä tai tunnu enää oikealta. Meillä saattaa olla salaisia haaveita unelmatyöstä tai meille voi avautua erilainen mahdollisuus työllistää itsemme. Emme kuitenkaan tee rohkeita ratkaisuja, koska koemme ettemme uskalla riskeerata varmaa tuloa. Tuttu ja turvallinen työ ja varma tulo menee oman hyvinvoinnin ja intohimon edelle.

Miksi emme hyppää rohkeasti ja toteuta unelmiamme? -Koska pelko rajoittaa meidän toimintaamme. Haluaisimme etukäteen tietää, onko kannattavaa tehdä tällainen ratkaisu.

Olen 10 vuotta toiminut parturi-kampaaja yrittäjänä. Olen saanut toteuttaa visiotani, saanut työskennellä ihmisten kanssa. Olen saanut toteuttaa visuaalista puoltani ja olla oman itseni herra. Olen myös aina tehnyt asiat omalla tavallani. Aukioloajat sopimuksen mukaan. Olen pitänyt lomia. Mutta myös aina tehnyt hullun lailla töitä. 5-6 päiväiset viikot, 10-14h työpäivät ovat tuttuja. Aina löytyi aikaa kalenterista asiakkaille. En osannut sanoa ei. Työ kävi raskaaksi. Itselle ei jäänyt aikaa. En jaksanut pitää huolta omasta jaksamisestani. Parisuhde kärsi ja perfektionisti sisälläni pyrki vain suorittamaan kaiken täydellisesti.

Minulla oli siinä hetkessä kaikki, mitä luulin halunneeni aina. Mutta en ollut oma itseni. Elin muille ja muiden odotuksille, miellytin, venyin yli omien rajojen ja henkisesti olin uupunut ja yksinäinen. Elin viikonlopusta viikonloppuun. Yritin selviytyä ja suorittaa.

Syksyllä 2015 saimme pitkään odottamiamme uutisia perheenlisäyksestä. Suunnittelimme tulevaa ja sain siitä uutta innostusta. Maaliskuussa 2016 maailmamme romahti, kun olin viimeisilläni raskaana.. Kaikki otettiin pois silmänräpäyksessä. Minä sairastuin 1 tyypin diabetekseen, tyttäremme menehtyi elimistössäni olleeseen myrkytystilaan ja olin itsekin menehtyä ennen kuin tajuttiin minun tilani.

Mitä tässä vaiheessa enää on jäljellä? Ei mitään. Kaiken tärkeimmän elämässä kun on menettänyt, ei ole enää mitään menetettävää. Oli kaksi vaihtoehtoa. Katkeroitua ja jäädä murehtimaan elämän vääryyttä. Tai jatkaa elämää vahvempana eteenpäin. Miksi sitä havahtuu miettimään asioita vasta siinä vaiheessa, kun tulee pysähdys?! Uskon, että kaikella on tarkoitus.

Tapahtuneen jälkeen yritin paluuta täysipäiväisesti liiketyöhön. Suoritin. Täytin kalenterin. Ahdistuin. Masennuin, uusi täysstoppi oli lähellä. Ellen olisi ymmärtänyt viheltää peliä poikki.

Kesällä minulle oli esitelty liiketoimintamalli, jossa näin erilaisen mahdollisuuden. Vapaampi työskentely kiehtoi. Uuden oppiminen ja itseni kehittäminen innosti. Mutta pelko nosti päätään. -Mitä muut ajattelevat! -Kaikkeen se tuokin lähtee mukaan! -Huijausta! -Ei tule onnistumaan!

Sisu. Itsepäisyys. Into. Ne johdattivat minua. Minulla ei ollut enää mitään menetettävää. Kaipasin uuden suunnan johon keskittää ajatukseni.

Olen viimeiset kaksi vuotta rakentanut kotoa käsin kansainvälistä bisnestä. Onnistunut siinä aika hyvin. Ja vieläkin joka päivä työ ja ihmiset saavat minut innostumaan. Saan toteuttaa itseäni. Työskennellä ihmisten parissa. Auttaa heitä. Työskennellä kosmetiikka-alalla, joka on aina kiehtonut. Olen ajasta ja paikasta riippumaton. Olen saanut elämääni ihmisiä, jotka oikeasti näkevät potentiaalini ja haluavat nostattaa minua toteuttamaan itseäni. Saan haastaa itseäni päivittäin tekemään asioita, jotka ovat mukavuusalueeni ulkopuolella. Mutta miksi ihmeessä teen niin? Koska kaipaan vaihtelua, olen tavoitteellinen ja minulla on unelma.

Aloittaessani en päivittänyt sosiaalista mediaa, en uskaltanut viestittää whatsappissa ääniviestillä, saatikka tehdä videota. Olen harjoitellut, rohkaissut itseäni, tehnyt ja innostunut. Olen joutunut puhumaan sadan ihmisen edessä tarinani, tärissyt ja ääni värissyt ja stressannut etukäteen. Miten tekemällä voikaan innostua ja avautua uusia maailmoja. Nykyään nautin, kun pääsen tekemään näitä asioita.

Sulkeutunut, epävarma, huonon itsetunnon omannut minä on poissa. Olen kasvanut ihmisenä valtavasti. Olen tavannut uusia, vetovoimaisia ihmisiä, joilta olen oppinut paljon. Olen oppinut hölläämään, elämään hetkessä. Nautin muiden auttamisesta, innostamisesta ja rohkaisemisesta. Kaikella on kuitenkin hintansa ja mikään ei tule ilmaiseksi.

Meillä on vain yksi elämä. Meillä on vain tämä päivä, tämä hetki. Jos sinulla on asioita, jotka saavat sinut syttymään niin miksi ihmeessä et tekisi sitä ja toteuttaisi itseäsi? Jätätkö tekemättä sen vain sen takia, että ei vaan voi, kun mitä ne ihmisetkin ajattelisivat siitä. Vai toteutatko sen juuri sen takia, että se tuntuu sinusta juuri oikealta ja innostut, koska voit osoittaa mihin sinusta todella on. Ei muiden vaan itsesi takia!

GO FOR YOUR DREAMS!

Usko itseesi. Kuuntele intuitiotasi. Älä tyydy. Tee tavoite. Pilko se palasiksi. Tee valintoja kohti sitä. Työskentele päivittäin. Ole johdonmukainen. Motivaatio syntyy tekemisestä. Tee oikeita asioita. Äläkä koskaan luovuta!

Älä anna menneisyyden määrittää sitä, mitä olet nyt..

Miia Aho

Kauneus- ja Hyvinvointialan ammattilainen, periksiantamaton suoramarkkinointi tiimin kouluttaja ja sparraaja, jolla on suuria unelmia, jotka on tehty toteutettaviksi.

Добавить комментарий

Ваш адрес email не будет опубликован. Обязательные поля помечены *