Kuinkahan moni meistä syyllistyy morkkaamaan nuorempia sukupolvia, milloin milläkin tavalla:
”Ei niillä ole käytöstapoja!”
”Ei niistä oo mihinkään!”
”Ei ne halua tehä töitä!”
Jne.
Malaga – Helsinki/Vantaa -lennolle viereeni sattui istumaan teini-ikäinen poika. Oletettavaa olisi (vai olisiko), että hän näppäilee iPhonea ja kuuntelee musiikkia koko matkan piittaamatta ympäristöstään.
Aloimme jutella, eikä juttelu jäänyt sille tasolle, missä päin lomailitte, oliko hyvä loma, mistä päin läksitte reissuun? Nämäkin asiat käytiin läpi, mutta paljon muuta koulunkäynnistä, matkustelusta, harrastuksista. Nopeasti selvisi, että hänhän on niinikään Oulusta ja hänen hyvä kaveri asuu ihan meidän lähinurkilla. Pelasimme korttia varmaan pari tuntia matkasta samalla jutellen. Opetin vähän pelikorttien käsittelyä ja pienen taikatempunkin.
Silmiinpistävää oli nuoren miehen aktiivisuus ja kohteliaisuus. Hän alkoi keskustella aktiivisesti ja oli kiinnostunut asioista. Lisäksi hän puhui kunnioittavasti ja jos halusi jotain, hän esitti asian kohteliaasti.
Tuli sellainen fiilis, että tästä jätkästä on vaikka mihin!
Uskon, että kyseinen yksilö on keskivertoa aktiivisempi ja ekstrovertimpi, mutta eritoten kunnioittavasta ja kohteliaasta käytöksestä nostan hattua.
Tämän tarinan johdosta päätin palkita Oskarin ravintolalahjakortilla näin jälkikäteen. Vanhempansa saavat olla ylpeitä nuoresta miehestä, jolla on erittäin hyvät lähtökohdat pärjätä, sillä sosiaalisten taitojen merkitystä ei voi ylikorostaa digitalisoituvasta maailmasta huolimatta.
Kunnioittavasti, Juha